Itsensä vahingoittaminen on yleinen ja vakava ongelma lapsilla, jotka kamppailevat kehityshäiriön, kuten autismikirjon häiriön (ASD), kanssa.
Nämästä käyttäytymisestä käytetään usein nimitystä ei-itsemurhallinen itsensä vahingoittaminen (NSSI). Niihin voi kuulua pään hakkaamista, ihon repimistä, puremista ja muita tahallisen itsensä vahingoittamisen muotoja, joilla voi olla tuhoisia lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksia.
Autististen lasten itsensä vahingoittamiskäyttäytyminen voi alkaa varhaislapsuudessa ja huipentua usein nuoruusiässä. Se voi jatkua jopa aikuisuuteen asti.
NSSI-käyttäytyminen on usein seurausta huonosta impulssikontrollista, tunteiden säätelyn vaikeudesta, yrityksestä ”tuntea” jotakin tai sitä käytetään eräänlaisena itserangaistuksena.
Autististen lasten itseään vahingoittavan käyttäytymisen minimoimiseksi on tärkeää ymmärtää käyttäytymisen mahdolliset perimmäiset syyt. Kun mahdolliset laukaisevat tekijät on tunnistettu, hoitoa voidaan räätälöidä näiden tekojen esiintyvyyden vähentämiseksi.
- Self-Harming & Injury in Autistic Children
- Missä iässä itsensä vahingoittaminen yleensä alkaa?
- Itseä vahingoittavan käyttäytymisen esiintyvyys autistisilla lapsilla
- SIB:n riskitekijät
- A selviytymismekanismi
- Vammojen käsittely & Itsensä vahingoittaminen
- Tehokas itseä vahingoittavan käyttäytymisen hallinta & Hoidot
- Itsensä vahingoittaminen & Mahdolliset liitännäissairaudet
Self-Harming & Injury in Autistic Children
Autististen lasten itseään vahingoittava käyttäytyminen voi näyttää erilaiselta kuin tämäntyyppinen käyttäytyminen lapsilla ilman autismia.
Neurotyypillisille lapsille tyypillisiä itseä vahingoittavia käyttäytymistapoja ovat usein viiltely ja polttaminen. Autistisilla lapsilla yleisimpiä itsensä vahingoittamisen muotoja ovat:
-
Pään hakkaaminen.
-
Pureminen.
-
Pään lyöminen.
-
Ihon raapiminen, hankaaminen tai nirsoaminen.
Hiusten repiminen, oksentelu ja pica (ei-syötävien asioiden, kuten lian, syöminen) ovat muita itsensä vahingoittamisen muotoja, joita autistiset lapset saattavat harrastaa.
Self-harming-käyttäytymisen ei ole tarkoitus olla tappavaa, minkä vuoksi ne luokitellaan usein NSSI-käyttäytymiseksi. Näitä tekoja harrastavat lapset eivät yleensä ole itsetuhoisia. Pikemminkin he etsivät eräänlaista vapautumista näiden käyttäytymistapojen avulla, käyttävät niitä viestintämuotona tai yrittävät niiden avulla säädellä tunteitaan.
Missä iässä itsensä vahingoittaminen yleensä alkaa?
Self-harming-käyttäytymistä voi esiintyä missä iässä tahansa. Vauvat ja pikkulapset saattavat lyödä päätään seinään tai lyödä päätään turhautuessaan. Kommunikaatiotaitojen parantuessa tällaisesta käyttäytymisestä yleensä päästään eroon. Autistisilla lapsilla on usein vaikeuksia kommunikoida, ja se on yksi syy siihen, että tällainen käyttäytyminen voi jatkua. Jotkin itseään vahingoittavat käyttäytymismuodot, kuten pään hakkaaminen, voivat esiintyä samaan aikaan autismin oireiden kanssa. Autistisilla lapsilla sitä pidetään vapautumisen tarpeena. Se voi olla myös toistuvaa toimintaa, mikä on toinen merkki autismista.
Laajaan tutkimukseen osallistuneissa autistisissa aikuisissa, jotka raportoivat NSSI-käyttäytymisestä, keskimääräinen ikä, jolloin he alkoivat vahingoittaa itseään, oli 15 vuotta. Toisessa laajassa tutkimuksessa havaittiin, että yli 50 % 2-7-vuotiaista autistisista lapsista raportoi SIB:stä, kun taas lähes 40 % tutkimukseen osallistuneista nuorista harjoitti tällaista käyttäytymistä.
Nämä tutkimukset osoittavat, että itseä vahingoittava käyttäytyminen on yleistä eri-ikäisillä lapsilla, joilla on eriasteinen autismin vaikeusaste.
Itseä vahingoittavan käyttäytymisen esiintyvyys autistisilla lapsilla
Autismin kanssa kamppailevista ihmisistä 20-30 prosenttia harjoittaa itseään vahingoittavaa käyttäytymistä. Tämä käyttäytyminen voi vaihdella lievästä ja harvinaisesta krooniseen ja vakavaan.
Vaikka itseä vahingoittava käyttäytyminen voi alkaa aikuisiässä, se alkaa yleisimmin lapsuudessa ja nuoruudessa. Itse asiassa joka neljäs autistinen lapsi harrastaa jonkinlaista itsensä vahingoittamista.
SIB:n riskitekijät
Ominaispiirteitä, jotka esiintyvät itsetuhoisen käyttäytymisen riskitekijöinä autistisilla lapsilla, voivat olla:
-
Aggressiivisuus ja riidanhalu.
-
Hyperaktiivisuus ja kyvyttömyys istua paikallaan.
-
Ahdistuneisuus.
-
Nukkumisongelmat.
-
Mielialahäiriöt tai -ongelmat.
Tietyissä ympäristöön liittyvissä seikoissa voi entisestään lisääntyä riski, että lapsi ryhtyy itseään vahingoittavaan käyttäytymiseen. Lapsilla on suurempi riski, jos:
-
He tulevat pienituloisesta perheestä.
-
Heidän äidiltään puuttuu korkeakoulututkinto.
-
He käyttävät julkista sairausvakuutusta.
Nämä tekijät voivat rajoittaa lasten hoitoon pääsyä. Ilman kohdennettua hoitoa ASD:n kanssa selviytymiseen he syyllistyvät todennäköisemmin itsensä vahingoittamiseen.
A selviytymismekanismi
Syitä, miksi autistiset lapset ryhtyvät itseään vahingoittavaan käyttäytymiseen, on monenlaisia. He saattavat käyttää sitä:
-
Yrityksenä säädellä tunteita.
-
Yrityksenä murtautua turtumuksen tai tunteiden puutteen läpi ja todella tuntea jotain.
-
Muoto itserangaistusta.
-
Tapa ilmaista itseään tai kommunikoida sosiaalisesti.
Self-harming-käyttäytyminen on usein seurausta heikosta itsetunnosta, kyvyttömyydestä kommunikoida tehokkaasti ja huonoista selviytymistaidoista. Niitä voidaan käyttää myös keinona vaikuttaa tuloksiin, kuten kontrollin harjoittamiseen tilanteessa, jossa lapsi kokee, ettei hänellä ole kontrollia.
Autististen lasten itseään vahingoittava käyttäytyminen liittyy myös huonoon impulssikontrolliin.
Kaikki nämä taustalla olevat syyt voivat laukaista SIB:n selviytymiskeinona. Jos perimmäisiin ongelmiin puututaan, vahingollinen käyttäytyminen voi vähentyä ja lopulta loppua.
Vammojen käsittely & Itsensä vahingoittaminen
Itsensä vahingoittava käyttäytyminen näkyy usein fyysisinä merkkeinä, kuten mustelmina, puremajälkinä, viiltoina ja naarmuina, haavoina, jotka eivät parane, ja hiustenlähtönä.
Autististen lasten vanhemmat todistavat usein itseään vahingoittavaa käyttäytymistä omakohtaisesti, mikä voi olla hälyttävää. Nämä käyttäytymismuodot menevät pidemmälle kuin tyypillinen käsien räplääminen ja toistuva käyttäytyminen, jotka sopivat autismiin. Ne ovat vahingollisia ja niillä voi olla vakavia pitkäaikaisia seurauksia.
Vanhemmat eivät voi tehokkaasti hillitä itseään vahingoittavaa käyttäytymistä ennen kuin he tunnistavat syyt. Autististen lasten itseään vahingoittava käyttäytyminen voi johtua esimerkiksi virikkeiden puutteesta. Pitämällä nämä lapset kiireisinä he voivat nähdä SIB:n vähenevän.
Toisilla autistisilla lapsilla itseään vahingoittava käyttäytyminen voi liittyä kyvyttömyyteen kommunikoida tehokkaasti ja siitä seuraavaan turhautumiseen. Sovelletun käyttäytymisanalyysin (ABA) terapiassa ja puheterapiassa lapsi voi oppia kommunikoimaan tarpeitaan tehokkaammin. Kun verbaalinen ja nonverbaalinen viestintä paranee, turhautuminen vähenee. Tämä johtaa siihen, että itsensä vahingoittaminen vähenee.
Jos itsensä vahingoittamista käytetään keinona paeta asioita, jotka aiheuttavat lapselle epämukavuutta, tai sosiaalisen kommunikaation keinona, siihen voidaan puuttua terapiassa. Jos lapsi ei esimerkiksi halua tehdä tiettyä asiaa, hän saattaa käyttää itseään vahingoittavaa käyttäytymistä päästäkseen pois tilanteesta. Tämä poistaminen vahvistaa ajatusta siitä, että SIB toimii menetelmänä saada haluamansa asia.
Hyvä uutinen on, että kaikki nämä ongelmat ovat hoidettavissa. Taustalla on ongelma, joka usein liittyy täyttymättömään tarpeeseen ja rajoitukseen, joka lapsella on tällä hetkellä. Parantamalla taitoja ja opettamalla terveellisiä selviytymismekanismeja lapsi voi oppia saamaan tarpeensa tyydytettyä terveellä tavalla.
Hoitoon kuuluu autistisen lapsen auttaminen ymmärtämään paremmin tunteitaan ja käyttäytymistään. Terapia pyrkii parantamaan itsetuntoa ja itseluottamusta ja opettaa samalla lapselle, miten hän voi säädellä tunteitaan ja hallita impulssejaan.
Kaikki tämä työ rakentaa heidän minäkuvaansa, parantaa heidän kommunikointitaitojaan ja lisää itsenäisyyttä. Näiden hyötyjen myötä itseä vahingoittava käyttäytyminen yleensä vähenee.
Tehokas itseä vahingoittavan käyttäytymisen hallinta & Hoidot
Autististen lasten itseä vahingoittavan käyttäytymisen hoidossa on kolme tärkeintä toimenpidettä: lääkkeet, psykologiset lähestymistavat ja täydentävät menetelmät, kuten ruokavalion muuttaminen ja liikunnan lisääminen. Yleensä käytetään samanaikaisesti useampaa kuin yhtä lähestymistapaa, jotta näitä käyttäytymismalleja voidaan ohjata uudelleen ja opettaa selviytymistaitoja tunteiden hallitsemiseksi.
Lääkkeitä käytetään tiettyjen oireiden tai taustalla olevien lääketieteellisten tai mielenterveysongelmien hoitoon. Niiden mahdollisten sivuvaikutusten vuoksi niitä käytetään joko viimeisenä keinona tai yhdessä muiden hoitomenetelmien kanssa.
Terapioista ja käyttäytymiseen liittyvistä interventioista on eniten apua autismin ja SIB:n hoidossa. Kokeile näitä käyttäytymisinterventioita itseä vahingoittavan käyttäytymisen hillitsemiseksi:
-
Ennaltaehkäise käyttäytymistä muuttamalla ympäristöä, lisäämällä tai vähentämällä ärsykkeitä ja järjestämällä aikatauluja ja rutiineja uudelleen.
-
Vahvista myönteistä käyttäytymistä ja esittele samalla uusia ”korvaavia” taitoja tai toimintoja, joita voidaan käyttää itseä vahingoittavien tekojen sijasta.
-
Poista itseä vahingoittavan käyttäytymisen vahvistaminen jättämällä se huomiotta. Älä anna periksi lapsesi vaatimuksille, jos hän hakee sosiaalista huomiota näillä teoilla.
- Käytä ABA- ja toimintaterapiaa oppiaksesi uusia selviytymistaitoja, viestintätekniikoita ja tapoja hallita tunteita, jotka johtavat näihin purkauksiin.
- Vahvista lapsesi itsetuntoa rohkaisemalla häntä itsenäisyyteen ja auttamalla häntä omaksumaan uusia taitoja.
Sen lisäksi, että autistisilla lapsilla on vaikeuksia omien tunteidensa hallinnassa, heillä on usein vaikeuksia ymmärtää muiden tunteita ja tekoja. Opettelemalla käsittelemään paremmin omia tunteitaan he voivat parantaa kykyään ymmärtää ja suhtautua muihin ihmisiin. Tämä lisää heidän mahdollisuuksiaan muodostaa tyydyttäviä ihmissuhteita, jotka parantavat huomattavasti heidän yleistä elämänlaatuaan.
ABA-terapiaan voidaan sisällyttää menetelmiä ja mekanismeja myös itseä vahingoittavan käyttäytymisen rajoittamiseksi. Vanhemmat ja hoitotiimi työskentelevät yhdessä perimmäisten syiden tunnistamiseksi ja toteuttavat sitten lähestymistapoja vaarallisten tekojen vähentämiseksi.
Itsensä vahingoittaminen & Mahdolliset liitännäissairaudet
Autismia sairastavien lasten itseään vahingoittava käyttäytyminen voi myös viitata siihen, että taustalla on muita ongelmia.
Autististen lasten itsensä vahingoittaminen voi liittyä uniongelmiin tai -häiriöihin. Unitottumusten muuttaminen ja sellaisten strategioiden toteuttaminen, jotka auttavat lasta saamaan levollisempaa unta, voivat auttaa näissä tapauksissa.
Mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöt, mukaan lukien masennus, ovat myös yleisiä liitännäissairauksia itsensä vahingoittamiseen. SIB:n parantamiseksi näitä häiriöitä on hoidettava.
Depressio on yleinen mielialahäiriö, joka esiintyy usein yhdessä autismin kanssa, ja itsensä vahingoittaminen voi olla merkki masennuksesta. Ihmiset, jotka kamppailevat samanaikaisen masennuksen ja ASD:n kanssa, syyllistyvät todennäköisemmin itseään vahingoittavaan käyttäytymiseen kuin ne, jotka eivät kärsi molemmista häiriöistä samanaikaisesti.
Jos ASD:tä sairastavalla lapsella esiintyy ahdistusta tai masennusta, käytetään joskus lääkkeitä aivokemian vakauttamiseksi. Ensisijaiseksi hoitomenetelmäksi suositellaan terapeuttisia ja käyttäytymisinterventioita, joilla parannetaan kommunikaatiota, itsetuntoa ja selviytymisstrategioita.
-
Understanding and Treating Self-Injurious Behavior. (2019). Autism Research Institute (ARI).
- Q and A: Head Banging Solution. Autism Parenting Magazine.
-
. (Huhtikuu 2019).Molekulaarinen autismi.
-
Aivotiede.
- Autismi ja itsensä vahingoittaminen. (2020). Selfharm.
- Large Study Shows Self-Injury Common Among Children With Autism. (Heinäkuu 2017). Spectrum News.
- Long-Term Study Tracks Persistence of Self-Harming in Autistic People. (Helmikuu 2020). Spectrum News.
- Using Functional Communication Training to Reduce Self-Injurious Behavior. Indiana University Bloomington.
- Essential Guide to Self-Injurious Behavior and Autism. (Maaliskuu 2019). Research Autism.
- The Association Between Self-Injurious Behaviors and Autism Spectrum Disorders. (Huhtikuu 2014). Psykologian tutkimus ja käyttäytymisen hallinta.
- Emotionaalinen kehitys lapsilla, joilla on autismin kirjon häiriö. (Maaliskuu 2017). Raising Children Network.
- Understanding Depression and Thoughts of Self-Harming in Autism: A Potential Mechanism Involving Loneliness. (Helmikuu 2018). Research in Autism Spectrum Disorders.
- What’s the Connection Between Autism and Depression? (Syyskuu 2018). Autism Speaks.
- . (Toukokuu 2011). Journal of Developmental & Behavioral Pediatrics.